Oletko ikinä tullut ajatelleeksi, mistä leivän tulisi koostua?
Kuinka kauan leivän oikeasi tulee säilyä?
Lapsuudenkodissani oli aina tarjolla vaaleaa paahtoleipää, joka sälyi varmaan ikuisuuden pehmeänä ja oli muutenkin pullamaista. Sitä sai syödä aika monta kappaletta, ennen kuin nälkä lähti. Pidin paahtoleivästä lapsena, mutta aikuisiän kynnyksellä tuli mitta täyteen.
Luin vähän aikaa sitten Mats-Eric Nilssonin kirjan Petos lautasella. Kirjassa kerrottiin suuresta lisäainehuijauksesta. Joitakin huolestuttaa lisäaineiden luoma kemikaalicokctail, minuakin, mutta vielä enemmän minua ärsyttää se, mitä lisäaineillä yritetään peitellä. Jos raaka-aineet ovat tarpeeksi hyviä, mihin mahdollisesti voisi tarvita erilaisia koostumuksen parantajia ja väriaineita? Säilöntäaineiden tarpeellisuuden voin ymmärtää tiettyyn pisteeseen asti.
Palatakseni aiheeseen: aito leipä.
Aidon leivän tulisi koostua ainoastaan jauhoista, hiivasta, suolasta ja vedestä. Ei juurikaan muusta. Miksi leivän tuoteselosteesa voi löytyä pitkä lista erilaisia lisäaineita?
Syy on yksinkertainen: leipään käytetyt raaka-aineet ovat niin huonolaatuisia, että niiden laatua tulee parantaa keinotekoisesti. Lisäksi halutaan säilyttää leivän ominaisuudet (kuohkeus, säilyvyys, jne.) mahollisimman pitkään mahdollisimman hyvinä. Halutaan kasvataa ns. hyllyikää, eli kuinka kauan tuote säilyy hyllyssä tuoreena.
Minua rupesi ärsyttämään: en halua syödä huonolaatuisista raaka-aineista valmistettua ruokaa! Joten päädyin tutkimaan lähikauppani leipävalikoimaa hieman tarkemmin. Sieltä löytyi vaikka kuinka monta vaihtoehtoa, joissa mitään turhia lisäaineita ei ollut käytetty ollenkaan! Hinnatkaan eivät olleet sen korkeammat kuin näillä lisäainehöttöleivillä. (mitä voimme päätellä - lisäaineleivät on tehty halvemmalla rahalla ja silti niistä vedetään yhtä korkeaa hintaa kuin laadukkaamista aineksista valmistetuista leivistä)
Oletko kiinnittänyt ikinä huomiota siihen, mitä sinä syöt?
Haluatko syödä hyvistä raaka-aineista valmistettua ruokaa?
Minä kyllä haluan! Ja aloitin tämän prosessin vaihtamalla lisäaineelliset leivät lisäaineettomiin. Se oli yllättävän helposti tehtävissä.
Totta on, että lisäaineettomat leivät säilyvät vähemmän aikaa. Mutta onneksi pakastin on keksitty..!
tiistai 16. lokakuuta 2012
perjantai 5. lokakuuta 2012
Minustako kasvissyöjä?
Olen pohtinut tätä ratkaisua jo jonkin aikaa ja nyt olen noin kahden kuukauden ajan syönyt pääasiassa kasvisruokaa. Voin kirjoittaa myöhemmin oman entryn siitä, miksi halusin ruveta kasvissyöjäksi. Syitä on useita.
Kuva
Kasvisruokailussani on kuitenkin pari ongelmaa:
Kirjoitin tekstin alussa, että olen syönyt pääasiassa kahden kuukauden ajan kasvisruokaa. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että olen syönyt kerran lammasta, kolmisen kertaa nautaa ja kerran kanaa. Tämän lisäksi syön kalaa, enkä edes aio jättää sitä pois ruokavaliostani. (tosin varmistan, että se on MSC-merkittyä) Mielestäni olen suoriutunut kuitenkin kohtalaisen hyvin.
Oletko sinä kasvissyöjä tai harkitsetko?
Onko hyviä kasvisruokareseptejä? Etenkin sellaiset reseptit, joissa käytetään rautapitoisia aineksia, kiinnostavat! (muutkin ovat tervetulleita)
Kasvisruokailussani on kuitenkin pari ongelmaa:
- En halua, että oma ruokavakaumukseni tuottaa muille lisävaivaa. Tällä tarkoitan siis sitä, jos joku kutsuu minut syömään - en halua, että hän joutuu minun takia laittamaan kasvisruokaa. Vaihtoehtona on tietenkin, että laittaisin ruokani itse. Mutta eikös koko asiasta mene vähän idea sitten? Mieluummin tällöin syön ystäväni/perheenjäseneni laittamaa ruokaa kuin nipotan omasta vakaumuksestani, joka voi aiheuttaa jopa pahaa mieltä.
- Ilmeisesti rauta-arvoni laskevat helposti. Olin aiemmin 4 kuukauden ajan semi-kasvissyöjä (söin kanaa), enkä huolehtinut etenkään siitä, että saisin tarpeeksi rautaa. Nyt "uuden kokeilujakson" aikana olen lisännyt ruokavaliooni rautapitoisia ruoka-aineita.
- Kokkailemme paljon aviomieheni kanssa, se on yhteinen harrastuksemme. Aviomieheni kyllä pitää niistä kasvisruuista, joita teen itselleni, mutta hän rakastaa myös lihaa eikä ole valmis luopumaan siitä. Häntä harmittaa, koska haluaisi kokkailla kanssani myös niitä "vanhoja ruokia" (eli ruokia, jotka sisältävät lihaa)
- En osaa vielä itse kokata kovinkaan montaa kasvisruokaa, sillä syön arkipäivisin opiskelijaravintoloissa. Repertuaariini kuuluu tällä hetkellä vasta kasvissosekeitto, porkkanapihvit, sienipiirakka, erilaiset nuudeli&juusto-hässäkät ja pari wokkia. Olen myös kokeillut useita erilaisia kasvisruokia, mutta ne eivät ole olleet niin onnistuneita, että olisivat päätyneet "vakioruokien" listalle.
Kirjoitin tekstin alussa, että olen syönyt pääasiassa kahden kuukauden ajan kasvisruokaa. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että olen syönyt kerran lammasta, kolmisen kertaa nautaa ja kerran kanaa. Tämän lisäksi syön kalaa, enkä edes aio jättää sitä pois ruokavaliostani. (tosin varmistan, että se on MSC-merkittyä) Mielestäni olen suoriutunut kuitenkin kohtalaisen hyvin.
Oletko sinä kasvissyöjä tai harkitsetko?
Onko hyviä kasvisruokareseptejä? Etenkin sellaiset reseptit, joissa käytetään rautapitoisia aineksia, kiinnostavat! (muutkin ovat tervetulleita)
torstai 4. lokakuuta 2012
Vanhasta uutta
Otsikkokin jo kertoo sen: usein uuden asian ostaminen on ihan turhaa. Kotoa saattaa löytyä jo valmiiksi vanhoja asioita, jotka vain odottavat uutta käyttötarkoitusta.
Haluaisin osata hyödyntää kotona pyöriviä asioita paremminkin, mutta jotain sentään teen jo nyt. Olen nimittäin löytänyt voirasiat. Ne käyvät oikeasti vaikka mihin.
Alla lista siitä, mihin itse niitä pääasiassa käytän:
- säilytysrasioina
- pakastusrasioina
- asioiden kuljettaminen paikasta A paikkaan B
Yllä olevia käyttötarkoituksia varten tulee helposti ostaneeksi kaupasta uusia, muovisia rasioita/muita säilytysratkaisuja. Kun todella kätevä säilytysjärjestelmä löytyisi jo jääkaapistasi! (niin, no, ensiksi se voi on tietenkin käytettävä, rasia pestävä - mutta työnmäärä ei ole kovinkaan iso ;P)
Tässäpä pieni fakta itsestäni: laatikkoni/kaappini eivät pysy siisteinä ilman selkeää organisointia. Tällä tarkoitan sitä, että jokaiselle asialla on oltava oma paikkansa. Alla kuva koru/meikki -laatikostani.
Nyt laatikko pysyy hyvässä järjestyksessä! Ylimmässä helmikaulakorut, keskimmäisessä käsikorut, alimmassa kaulakorut. Sitten korvislaatikko ja harvemmin käytettyjen meikkien laatikko.
Nerokasta! Ja ilmaista! Eikä tarvinnut kuluttaa luontoa sen enempää kuin mitä sitä on jo kulutettu. :)
Käytätkö sinä vanhoja voirasioita / muita elintarviketuotteiden pakkauksia uudestaan? Jos, niin mihin?
Haluaisin osata hyödyntää kotona pyöriviä asioita paremminkin, mutta jotain sentään teen jo nyt. Olen nimittäin löytänyt voirasiat. Ne käyvät oikeasti vaikka mihin.
Alla lista siitä, mihin itse niitä pääasiassa käytän:
- säilytysrasioina
- pakastusrasioina
- asioiden kuljettaminen paikasta A paikkaan B
Yllä olevia käyttötarkoituksia varten tulee helposti ostaneeksi kaupasta uusia, muovisia rasioita/muita säilytysratkaisuja. Kun todella kätevä säilytysjärjestelmä löytyisi jo jääkaapistasi! (niin, no, ensiksi se voi on tietenkin käytettävä, rasia pestävä - mutta työnmäärä ei ole kovinkaan iso ;P)
Tässäpä pieni fakta itsestäni: laatikkoni/kaappini eivät pysy siisteinä ilman selkeää organisointia. Tällä tarkoitan sitä, että jokaiselle asialla on oltava oma paikkansa. Alla kuva koru/meikki -laatikostani.
Kuten voinette huomata, on laatikko pääasiassa järjestetty voirasioiden avulla nykyiseen järjestykseen. (tuo pieni purkki on raejuustopurkki)Nyt laatikko pysyy hyvässä järjestyksessä! Ylimmässä helmikaulakorut, keskimmäisessä käsikorut, alimmassa kaulakorut. Sitten korvislaatikko ja harvemmin käytettyjen meikkien laatikko.
Nerokasta! Ja ilmaista! Eikä tarvinnut kuluttaa luontoa sen enempää kuin mitä sitä on jo kulutettu. :)
Käytätkö sinä vanhoja voirasioita / muita elintarviketuotteiden pakkauksia uudestaan? Jos, niin mihin?
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
Ekoteko #1: Kuukuppi
Kerroin edellisessä postauksessa yhdestä suurimmasta - ja samalla muuten myös taloudellisimmasta - ekoteosta, jonka olen tehnyt. Se on ehdottomasti kuukupin hankkiminen.
Tässä vaiheessa pahoitteluni mahdollisille mieslukijoille: teksti ei välttämättä kosketa teitä ja toivottavasti yksityiskohtaista kuvailua ei ole liikaa. :-)
Kuva
Mikä? Paljonko se maksaa?
Kuukuppi on kuukautissuoja. Täältä voit lukea hyödyllistä perustietoa kupista. Kuukuppi tuo edullisen, ekologisen ja hygienisen vaihtoehdon perinteiseten siteiden ja tamponeiden rinnalle. Kuukuppeja löytyy usealta eri merkiltä ja niitä voi ostaa ekokaupoista sekä apteekeista. Hinnat vaihtelevat ostopaikan ja merkin mukaan. Hyvinvoinnin tavaratalosta saa tällä hetkellä ostettua esimerkiksi Lunette-kupin hintaan 29,90€.
Hinta voi kuulostaa kertaostoksena suurelta, siksi kynnys kokeillakin voi olla suuri. Näin ainakin itselläni oli, sillä minulla kesti yli vuoden ajan kypsytellä päätöstä hankkia kuukuppi. Lopulta sen ostin ja nyt parin vuoden käytön jälkeen olen tyytyväinen - en ole löytänyt vielä yhtä mukavaa kuukautissuojaa kuin kuukuppi.
Yhtä kuukuppia voi käyttää noin 5-10 vuoden ajan. Kuppia tietenkin desinfioidaan aina kuukautisten välissä, joten se on hygieninen.
Vertailun vuoksi: yksi noin 12 kappaletta sisältävä sidepaketti maksaa 3-4 euroa merkistä ja ostopaikasta riippuen. Mikäli sinulla on yhdeksät kuukautiset vuodessa, tekee se vähimmillään 36 euroa vuodessa. Todellisuudessa siteitä voi kuitenkin kulua enemmänkin kuin yksi paketti kuukautisten aikana, joten hinta nousee. Seitsemän vuoden aikana siteisiin menee siis vähimmillään 252 euroa. Seitsemän vuotta kestävä kuukuppi maksaa 29,90€. Säästö on mielestäni merkittävä. Todelliset terveyssiteiden kustannukset voivat olla vielä korkeammatkin, sillä laskin summan kaikista pienimmillä luvuilla.
Voiko sitä käyttää aina ja kaikkialla?
Periaatteessa voi. Itse olen testannut kuppia arjessa, uimassa, saunassa, jumpassa... Eikä se ole ikinä minua pettänyt. On kuitenkin paikkoja ja tilaisuuksia, joissa en kuukuppia mielelläni käytä. Itse koen mukavimmaksi tavaksi pestä kupin aina kupin tyhjennyksen yhteydessä. Välillä olen kuitenkin paikassa, jossa esimerkiksi puhdasta vettä ei ole saatavilla (esim. mökki). Tällöin olen turvautunut biohajoaviin tamponeihin tai siteisiin.
Kuva
Sopiiko se kaikille?
Minulla on tällä hetkellä n. neljä ystävää, jotka käyttävät kuppia. Sen lisäksi on suuuuuri liuta ystäviä, jotka haluaisivat kuppia kokeilla, mutta eivät ole vielä uskaltaneet. Ainoastaan yksi tuttavani kokeili kuppia ja sanoi, että se ei sopinut hänelle. Joten voi olla, että kuppi ei sovi juuri sinulle. Se selviää kuitenkin vain testaamalla. Ja itse suosittelisin testaamaan, silä mikäli se sopii, on taloudellinen säästökin jo erittäin suuri. Käsitykseni mukaan kuppi sopii kuitenkin suurimmalle osalle naisista.
Kupin ympäristöystävällisyys
Kuppi on todella ympäristöystävällinen. Voit miettiä itsekin sitä roskan määrää, joka syntyy yksien kuukautisten aikana. Kerro tämä määrä sitten vaikka kymmenellä vuodella. Aika paljon roskaa, pelkästään kuukautisten takia. Ainoa roska, joka kuukupista syntyy, on sen pakkausmateriaali ja vuosien päästä itse kuukuppi, kun se heitetään pois. Vaikka roskaa syntyy siitäkin, on se mielestäni silti paljon parempi vaihtoehto.
Kupin hygieenisyys ja terveys
Mainitsin kupin olevan hygieenisempi kuin esimerkiksi terveyssiteen. Tässä lainaus suoraan Kuukuppikunta -sivustolta:
Kuppi ei haudo, haise, hiosta, hankaa, ärsytä, kuivata limakalvoja eikä juurikaan tunnu. Kertakäyttöisten siteiden sisältämien kemikaalien mahdollisesti aiheuttamasta allergiastakaan ei tarvitse kupinkäyttäjän kantaa huolta. Lisäksi monet kupin käyttäjät ovat sanoneet, että kuukautiskuppi sai heidän hiivatulehduskierteensä katkeamaan.
Vaikka kuppi ei olekaan kertakäyttöinen, se on terveyden kannalta parempi vaihtoehto kuin tamponi, sillä kuppi ei vaikuta emättimen kosteustasapainoon. Lisäksi kupin materiaali (silikoni tai luonnonkumi) ei säännöllisesti puhdistettuna anna kasvualustaa haitallisille bakteereille, siispä TSS:n (Toxic Shock Syndrome) riski on olematon. Ainuttakaan TSS-tapausta ei ole kupin käyttäjien keskuudessa raportoitu koko kupin olemassaoloaikana.
Omat kokemukseni kuukupista ovat todella hyviä. Alku tuntui hankalalta ja etenkin ensimmäiset kuukautiset kuukupin kanssa olivat hieman hankalat. Oikeaa tekniikkaa pitää kuitenkin harjoitella ja lopulta, kun sen on oppinut, on todella tyytyväinen siihen, ettei joskus luovuttanut!
Kuukuppikunnan nettisivuilta löytyy vielä aivan loistavat 10 syytä valita kuukuppi, klikkaa tästä!
Muita blogauksia kuukuppiin liittyen löytyy esimerkiksi
täältä,
täältä ja
täältä !
Oletko sinä kuukupin käyttäjä? Entä harkitsetko sen hankkimista?
Viestikenttä on vapaa kommenteille :-)
Tässä vaiheessa pahoitteluni mahdollisille mieslukijoille: teksti ei välttämättä kosketa teitä ja toivottavasti yksityiskohtaista kuvailua ei ole liikaa. :-)
Mikä? Paljonko se maksaa?
Kuukuppi on kuukautissuoja. Täältä voit lukea hyödyllistä perustietoa kupista. Kuukuppi tuo edullisen, ekologisen ja hygienisen vaihtoehdon perinteiseten siteiden ja tamponeiden rinnalle. Kuukuppeja löytyy usealta eri merkiltä ja niitä voi ostaa ekokaupoista sekä apteekeista. Hinnat vaihtelevat ostopaikan ja merkin mukaan. Hyvinvoinnin tavaratalosta saa tällä hetkellä ostettua esimerkiksi Lunette-kupin hintaan 29,90€.
Hinta voi kuulostaa kertaostoksena suurelta, siksi kynnys kokeillakin voi olla suuri. Näin ainakin itselläni oli, sillä minulla kesti yli vuoden ajan kypsytellä päätöstä hankkia kuukuppi. Lopulta sen ostin ja nyt parin vuoden käytön jälkeen olen tyytyväinen - en ole löytänyt vielä yhtä mukavaa kuukautissuojaa kuin kuukuppi.
Yhtä kuukuppia voi käyttää noin 5-10 vuoden ajan. Kuppia tietenkin desinfioidaan aina kuukautisten välissä, joten se on hygieninen.
Vertailun vuoksi: yksi noin 12 kappaletta sisältävä sidepaketti maksaa 3-4 euroa merkistä ja ostopaikasta riippuen. Mikäli sinulla on yhdeksät kuukautiset vuodessa, tekee se vähimmillään 36 euroa vuodessa. Todellisuudessa siteitä voi kuitenkin kulua enemmänkin kuin yksi paketti kuukautisten aikana, joten hinta nousee. Seitsemän vuoden aikana siteisiin menee siis vähimmillään 252 euroa. Seitsemän vuotta kestävä kuukuppi maksaa 29,90€. Säästö on mielestäni merkittävä. Todelliset terveyssiteiden kustannukset voivat olla vielä korkeammatkin, sillä laskin summan kaikista pienimmillä luvuilla.
Voiko sitä käyttää aina ja kaikkialla?
Periaatteessa voi. Itse olen testannut kuppia arjessa, uimassa, saunassa, jumpassa... Eikä se ole ikinä minua pettänyt. On kuitenkin paikkoja ja tilaisuuksia, joissa en kuukuppia mielelläni käytä. Itse koen mukavimmaksi tavaksi pestä kupin aina kupin tyhjennyksen yhteydessä. Välillä olen kuitenkin paikassa, jossa esimerkiksi puhdasta vettä ei ole saatavilla (esim. mökki). Tällöin olen turvautunut biohajoaviin tamponeihin tai siteisiin.
Sopiiko se kaikille?
Minulla on tällä hetkellä n. neljä ystävää, jotka käyttävät kuppia. Sen lisäksi on suuuuuri liuta ystäviä, jotka haluaisivat kuppia kokeilla, mutta eivät ole vielä uskaltaneet. Ainoastaan yksi tuttavani kokeili kuppia ja sanoi, että se ei sopinut hänelle. Joten voi olla, että kuppi ei sovi juuri sinulle. Se selviää kuitenkin vain testaamalla. Ja itse suosittelisin testaamaan, silä mikäli se sopii, on taloudellinen säästökin jo erittäin suuri. Käsitykseni mukaan kuppi sopii kuitenkin suurimmalle osalle naisista.
Kupin ympäristöystävällisyys
Kuppi on todella ympäristöystävällinen. Voit miettiä itsekin sitä roskan määrää, joka syntyy yksien kuukautisten aikana. Kerro tämä määrä sitten vaikka kymmenellä vuodella. Aika paljon roskaa, pelkästään kuukautisten takia. Ainoa roska, joka kuukupista syntyy, on sen pakkausmateriaali ja vuosien päästä itse kuukuppi, kun se heitetään pois. Vaikka roskaa syntyy siitäkin, on se mielestäni silti paljon parempi vaihtoehto.
Kupin hygieenisyys ja terveys
Mainitsin kupin olevan hygieenisempi kuin esimerkiksi terveyssiteen. Tässä lainaus suoraan Kuukuppikunta -sivustolta:
Kuppi ei haudo, haise, hiosta, hankaa, ärsytä, kuivata limakalvoja eikä juurikaan tunnu. Kertakäyttöisten siteiden sisältämien kemikaalien mahdollisesti aiheuttamasta allergiastakaan ei tarvitse kupinkäyttäjän kantaa huolta. Lisäksi monet kupin käyttäjät ovat sanoneet, että kuukautiskuppi sai heidän hiivatulehduskierteensä katkeamaan.
Vaikka kuppi ei olekaan kertakäyttöinen, se on terveyden kannalta parempi vaihtoehto kuin tamponi, sillä kuppi ei vaikuta emättimen kosteustasapainoon. Lisäksi kupin materiaali (silikoni tai luonnonkumi) ei säännöllisesti puhdistettuna anna kasvualustaa haitallisille bakteereille, siispä TSS:n (Toxic Shock Syndrome) riski on olematon. Ainuttakaan TSS-tapausta ei ole kupin käyttäjien keskuudessa raportoitu koko kupin olemassaoloaikana.
Omat kokemukseni kuukupista ovat todella hyviä. Alku tuntui hankalalta ja etenkin ensimmäiset kuukautiset kuukupin kanssa olivat hieman hankalat. Oikeaa tekniikkaa pitää kuitenkin harjoitella ja lopulta, kun sen on oppinut, on todella tyytyväinen siihen, ettei joskus luovuttanut!
Kuukuppikunnan nettisivuilta löytyy vielä aivan loistavat 10 syytä valita kuukuppi, klikkaa tästä!
Muita blogauksia kuukuppiin liittyen löytyy esimerkiksi
täältä,
täältä ja
täältä !
Oletko sinä kuukupin käyttäjä? Entä harkitsetko sen hankkimista?
Viestikenttä on vapaa kommenteille :-)
tiistai 25. syyskuuta 2012
Miksi? Miten?
Ajattelin koota pienen tiivistelmän siitä, miksi ja miten lähdin elämäntapojani muuttamaan.
Kuva
Herätys, 2008
Niin sanottu herätys tapahtui yli neljä vuotta sitten, kun muutin omilleni. Olin yhtäkkiä itse vastuussa omasta taloudestani. Toisaalta se oli jännittävää, toisaalta taas aivan uudenlainen mahdollisuus. Vanhempani eivät ole mitään maailman ekologisimpia henkilöitä, joten oman ideologiani toteuttaminen kotonani ei oikein tullut kyseeseen. Toisaalta, olin silloin vähän liian tietämätönkin, enkä saanut mitään aikaiseksi.
Tietoisuus siitä, että olen itse kuluttaja, minä voin päättää, tapahtui oikeastaan vasta siis muuttaessani omaan asuntooni. Aluksi se välittyi lähinnä niin, että ostin halvinta, mitä vaan sai. Se tarkoitti siis käytännössä Pirkkaa, X-traa, Rainbowta... Olin ylpeä siitä, kuinka halvalla pystyinkään elämään, kun kavereilla saattoi mennä tupla- tai jopa triplamäärä rahaa kuukaudessa ruokaostoksiin.
Kuva
Innostus ruuanlaittoon
Oman talouteni myötä tuli myös päivittäinen ruuanlaitto vastuulleni. Aluksi ruuat olivat helppoja ja, noh, eivät niin ravitsevia. Nautiskelin tonnikalaa ja nuudeleita, pussipastoja, kalapuikkoja, joskus kaupan grillattua broileria... Ehkä jossain vaiheessa sitä rupesi kaipaamaan oikeasti hyvää ruokaa, mitä olin tottunut vanhempieni luoka saamaan, sillä isäni on todella hyvä kokki.
Reseptejä alkoi kertyä pöytälaatikkoon: aluksi erilaisia wokkeja ja perusruokia, kuten lihamakaronilaatikkoa. Vähitellen pakasteraaka-aineet muuttuivat tuoreiksi, koska koin niiden maistuvan paremmalta. Purkkiherkkusienet vaihtuivat "oikeisiin", tuoreisiin herkkusieniin. Ja vähitellen silmiin alkoivat ruokaostosten ohessa osumaan sanat suomalainen, luomu, avainlippu, ympäristömerkki... Kaikki olivat tuttuja merkkejä jo koulun penkiltä, mutta huomasin vältelleeni niitä. Yhtäkkiä löysinkin itseni surffailemasta netissä: googlasin luomua, ympäristömerkkiä ja kaikkea muuta ja selvitin asioita itselleni.
Kuva
Blogien maailma
Surffaillessani ja googletellessani minua kiinnostavia asioita, törmäsin lopulta ympäristöasioita käsitteleviin blogeihin. Oikeastaan blogit ovat loppupeleissä olleet yksi suurimmista vaikuttimista minuun. Lueskelin paljon Kemikaalicocktailia ja Uutta Mustaa, sekä muita sekalaisia blogeja kuten Little Missiä ja nyt jo haudattua Daily Ekoa. Imin edellämainituista blogeista aivan uskomattoman suuren määrän tietoa itseeni. Lopulta näiden blogien ja erään ystäväni "painostuksen" ansiosta marssin kauppaan ja ostin itselleni kuukupin. Varmasti yksi isoimmista ekoteoistani, josta kerron myöhemmin lisää.
Kasvisruokakokeilu keväällä 2010
Blogeissa puhuttiin myös paljon ravinnosta muiden asioiden ohella. Monessa paikassa hyysättiin siitä, kuinka kasvisruokavalio on ehdottomasti se ekologisin ruokavalio päällä maan. En perehtynyt siihen sen tarkemmin, en tarkastellut syitä, että miksi näin on. Aloitin kuitenkin neljä kuukautta kestäneen kasvisruokakokeilun. Vaikka oikeastaan karsin ruokavaliostai pois pelkästään punaisen lihan. Söin siis edelleen kalaa ja kanaa. Jotain meni kuitenkin pieleen, en perehtynyt kasvisruokavalion vaatimukseen kunnolla: aloin kärsiä raudanpuutteesta. Palasin viipymättä takaisin täyspainotteiseksi lihansyöjäksi, enkä edes yrittänyt korjata asioita, jotka ruokavaliossani mahdollisesti menivät pieleen.
Luomua ja ekokosmetiikkaa
Pikkuhiljaa vaihdoin perusruoka-aineeni luomuksi. Lähes aina kaapissani luomua ovat jauhot, puuro, tee ja hunaja. Olen opiskelija, joten kaikkeen ei ole varaa. Olen kuitenkin ajatellut, että en voi olla itseäni kohtaan liian ankara. Mikäli minulla ei joskus ole varaa ostaa luomua, niin en osta. Ekokosmetiikkaa kokeilin jonkin verran, etenkin esimerkiksi Ole Hyvä-merkin tuotteita. Olen kuitenkin kokenut luonnonkosmetiikan liian kalliiksi kukkarolleni, joten olen etsinyt vaihtoehtoisia halvempia, mutta silti ympäristöystävällisempiä tuotteita. Palaan aiheeseen.
Kuva
Ensimmäinen oma blogikokeilu, 2011
Perustin blogin ja päätin testata, että olisiko minusta bloggaajaksi. Minulla oli niin valtavasti tietoa ja intoa näistä kaikista ekojutuista, ja paloin halusta kertoa niistä muillekin. Blogin linjaus ei kuitenkaan ollut kovin selkeä. Pääasiassa se oli ehkä eko-lifestyle-blogi. Koin kuitenkin jossain vaiheessa, että bloggailu rupesi tuntumaan ahdistavalta, sillä aihepiiri oli ehkä jopa liian laaja.
Kirjallisuutta ja pohdintaa
Joskus silloin, kun Kemikaalicocktailin Noora Schinglerin kirja Marjoja ja maskaraa ilmestyi kauppoihin, luin ensimmäisen teoksen liittyen parempaan ravintoon ja puhtaampaan kosmetiikkaan. Ilman turhia lisäaineita. Sen jälkeen olen haalinut sopivin väliajoin muitakin teoksia liittyen maailman tilaan (miten tätä kaikkea voisi tiivistää yhdellä sanalla? Sana "eko" tuntuu olevan jo käytetty puhki..) ja lueskellut niitä suurella mielenkiinnolla. Oma näkökulmani on mielestäni monipuolistunut, ja sanottavaa tuntuu olevan jälleen enemmän kuin koskaan.. Siksi perustin tämän blogin.
Tässä koottuna teille, mistä innostukseni ympäristöaiheisiin on lähtenyt. Kaikenlaista on tullut siis kokeiltua ja tehtäviä. Oletko sinä kiinnostunut ympäristöasioista? Mikä sai sinut kiinnostamaan? :-)
Kommenttikenttä on avoin keskustelulle!
Herätys, 2008
Niin sanottu herätys tapahtui yli neljä vuotta sitten, kun muutin omilleni. Olin yhtäkkiä itse vastuussa omasta taloudestani. Toisaalta se oli jännittävää, toisaalta taas aivan uudenlainen mahdollisuus. Vanhempani eivät ole mitään maailman ekologisimpia henkilöitä, joten oman ideologiani toteuttaminen kotonani ei oikein tullut kyseeseen. Toisaalta, olin silloin vähän liian tietämätönkin, enkä saanut mitään aikaiseksi.
Tietoisuus siitä, että olen itse kuluttaja, minä voin päättää, tapahtui oikeastaan vasta siis muuttaessani omaan asuntooni. Aluksi se välittyi lähinnä niin, että ostin halvinta, mitä vaan sai. Se tarkoitti siis käytännössä Pirkkaa, X-traa, Rainbowta... Olin ylpeä siitä, kuinka halvalla pystyinkään elämään, kun kavereilla saattoi mennä tupla- tai jopa triplamäärä rahaa kuukaudessa ruokaostoksiin.
Innostus ruuanlaittoon
Oman talouteni myötä tuli myös päivittäinen ruuanlaitto vastuulleni. Aluksi ruuat olivat helppoja ja, noh, eivät niin ravitsevia. Nautiskelin tonnikalaa ja nuudeleita, pussipastoja, kalapuikkoja, joskus kaupan grillattua broileria... Ehkä jossain vaiheessa sitä rupesi kaipaamaan oikeasti hyvää ruokaa, mitä olin tottunut vanhempieni luoka saamaan, sillä isäni on todella hyvä kokki.
Reseptejä alkoi kertyä pöytälaatikkoon: aluksi erilaisia wokkeja ja perusruokia, kuten lihamakaronilaatikkoa. Vähitellen pakasteraaka-aineet muuttuivat tuoreiksi, koska koin niiden maistuvan paremmalta. Purkkiherkkusienet vaihtuivat "oikeisiin", tuoreisiin herkkusieniin. Ja vähitellen silmiin alkoivat ruokaostosten ohessa osumaan sanat suomalainen, luomu, avainlippu, ympäristömerkki... Kaikki olivat tuttuja merkkejä jo koulun penkiltä, mutta huomasin vältelleeni niitä. Yhtäkkiä löysinkin itseni surffailemasta netissä: googlasin luomua, ympäristömerkkiä ja kaikkea muuta ja selvitin asioita itselleni.
Blogien maailma
Surffaillessani ja googletellessani minua kiinnostavia asioita, törmäsin lopulta ympäristöasioita käsitteleviin blogeihin. Oikeastaan blogit ovat loppupeleissä olleet yksi suurimmista vaikuttimista minuun. Lueskelin paljon Kemikaalicocktailia ja Uutta Mustaa, sekä muita sekalaisia blogeja kuten Little Missiä ja nyt jo haudattua Daily Ekoa. Imin edellämainituista blogeista aivan uskomattoman suuren määrän tietoa itseeni. Lopulta näiden blogien ja erään ystäväni "painostuksen" ansiosta marssin kauppaan ja ostin itselleni kuukupin. Varmasti yksi isoimmista ekoteoistani, josta kerron myöhemmin lisää.
Kasvisruokakokeilu keväällä 2010
Blogeissa puhuttiin myös paljon ravinnosta muiden asioiden ohella. Monessa paikassa hyysättiin siitä, kuinka kasvisruokavalio on ehdottomasti se ekologisin ruokavalio päällä maan. En perehtynyt siihen sen tarkemmin, en tarkastellut syitä, että miksi näin on. Aloitin kuitenkin neljä kuukautta kestäneen kasvisruokakokeilun. Vaikka oikeastaan karsin ruokavaliostai pois pelkästään punaisen lihan. Söin siis edelleen kalaa ja kanaa. Jotain meni kuitenkin pieleen, en perehtynyt kasvisruokavalion vaatimukseen kunnolla: aloin kärsiä raudanpuutteesta. Palasin viipymättä takaisin täyspainotteiseksi lihansyöjäksi, enkä edes yrittänyt korjata asioita, jotka ruokavaliossani mahdollisesti menivät pieleen.
Luomua ja ekokosmetiikkaa
Pikkuhiljaa vaihdoin perusruoka-aineeni luomuksi. Lähes aina kaapissani luomua ovat jauhot, puuro, tee ja hunaja. Olen opiskelija, joten kaikkeen ei ole varaa. Olen kuitenkin ajatellut, että en voi olla itseäni kohtaan liian ankara. Mikäli minulla ei joskus ole varaa ostaa luomua, niin en osta. Ekokosmetiikkaa kokeilin jonkin verran, etenkin esimerkiksi Ole Hyvä-merkin tuotteita. Olen kuitenkin kokenut luonnonkosmetiikan liian kalliiksi kukkarolleni, joten olen etsinyt vaihtoehtoisia halvempia, mutta silti ympäristöystävällisempiä tuotteita. Palaan aiheeseen.
Ensimmäinen oma blogikokeilu, 2011
Perustin blogin ja päätin testata, että olisiko minusta bloggaajaksi. Minulla oli niin valtavasti tietoa ja intoa näistä kaikista ekojutuista, ja paloin halusta kertoa niistä muillekin. Blogin linjaus ei kuitenkaan ollut kovin selkeä. Pääasiassa se oli ehkä eko-lifestyle-blogi. Koin kuitenkin jossain vaiheessa, että bloggailu rupesi tuntumaan ahdistavalta, sillä aihepiiri oli ehkä jopa liian laaja.
Kirjallisuutta ja pohdintaa
Joskus silloin, kun Kemikaalicocktailin Noora Schinglerin kirja Marjoja ja maskaraa ilmestyi kauppoihin, luin ensimmäisen teoksen liittyen parempaan ravintoon ja puhtaampaan kosmetiikkaan. Ilman turhia lisäaineita. Sen jälkeen olen haalinut sopivin väliajoin muitakin teoksia liittyen maailman tilaan (miten tätä kaikkea voisi tiivistää yhdellä sanalla? Sana "eko" tuntuu olevan jo käytetty puhki..) ja lueskellut niitä suurella mielenkiinnolla. Oma näkökulmani on mielestäni monipuolistunut, ja sanottavaa tuntuu olevan jälleen enemmän kuin koskaan.. Siksi perustin tämän blogin.
Tässä koottuna teille, mistä innostukseni ympäristöaiheisiin on lähtenyt. Kaikenlaista on tullut siis kokeiltua ja tehtäviä. Oletko sinä kiinnostunut ympäristöasioista? Mikä sai sinut kiinnostamaan? :-)
Kommenttikenttä on avoin keskustelulle!
maanantai 24. syyskuuta 2012
Tervetuloa!
Olen pohtinut tätä jo pitkään. Kirjoittelin blogia jo aiemmin, mutta aihepiiri lähti rönsyilemään liikaa. Nyt tahdoin rajata aihealueen selkeäksi ja aloittaa muutenkin uudelta pohjalta ja paremmalla tietämyksellä.
Blogin takana kirjoittelee 22-vuotias opiskelijanainen. Opiskeluala pysyköön ainakin vielä pimennossa, mutta ehkä se välillä pilkahtelee pinnan alta. Elämänfilosofiakseni on muodostunut blogini nimi jälkiä jättämättä - se kattaa oikeastaan kaiken oleellisen. Minua huolestuttaa ihmisten ja tämän planeetan tulevaisuus. Ilman minkäänlaisia taka-ajatuksia. Minusta ei ole reilua, mitä kulutustottumuksemme tekevät maailmallemme. Tahdon elää elämän jälkiä jättämättä - tai, ainakin mahdollisimman vähän jälkiä jättäen.
Kaikesta ei tietenkään voi syyttää pelkkiä tavallisia kuluttajia, sillä markkinavoimathan tuolla taustalla jylläävät. Jokainen voi kuitenkin tehdä oman yksilöllisen päätöksensä itse.
Blogini tulee olemaan sekoitus pohdintaa liittyen maailman ympäristön tilanteeseen, mutta pelkän pohdinnan lisäksi kerron myös omista valinnoistani, joilla pyrin vaikuttamaan "parempaan huomiseen". Toivottavasti omat muutokset elämäntavoissani inspiroivat jotakuta muutakin tekemään jotain pientä.
Tervetuloa siis,
toivottavasti viihdyt lukijanani :-)
Blogin takana kirjoittelee 22-vuotias opiskelijanainen. Opiskeluala pysyköön ainakin vielä pimennossa, mutta ehkä se välillä pilkahtelee pinnan alta. Elämänfilosofiakseni on muodostunut blogini nimi jälkiä jättämättä - se kattaa oikeastaan kaiken oleellisen. Minua huolestuttaa ihmisten ja tämän planeetan tulevaisuus. Ilman minkäänlaisia taka-ajatuksia. Minusta ei ole reilua, mitä kulutustottumuksemme tekevät maailmallemme. Tahdon elää elämän jälkiä jättämättä - tai, ainakin mahdollisimman vähän jälkiä jättäen.
Kaikesta ei tietenkään voi syyttää pelkkiä tavallisia kuluttajia, sillä markkinavoimathan tuolla taustalla jylläävät. Jokainen voi kuitenkin tehdä oman yksilöllisen päätöksensä itse.
Blogini tulee olemaan sekoitus pohdintaa liittyen maailman ympäristön tilanteeseen, mutta pelkän pohdinnan lisäksi kerron myös omista valinnoistani, joilla pyrin vaikuttamaan "parempaan huomiseen". Toivottavasti omat muutokset elämäntavoissani inspiroivat jotakuta muutakin tekemään jotain pientä.
Tervetuloa siis,
toivottavasti viihdyt lukijanani :-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)